Meinaan dippatyö, ja tutkintokin virallisesti 29.5.2008, aivan kuten oopeella. Työ on siis kansissa ja menossa osastoneuvoston kokoukseen ens keskiviikkona hyväksyttäväks.

On se mukava valmistua kesää vasten. Dippatyöhön en prosessina ja aikaansaannoksena ole älyttömän tyytyväinen, kun se kestikin näin kauan, mutta arvosanaksi tuli kuitenki 4, niin mitä tuota valittamaan. Tärkeintä on se että tutkinto on pian takataskussa ja voi keskittyä uusiin tehtäviin töissä ja olla enempi kotonakin. Ja elämäni ensimmäinen ihka oikia palakallinen kesäloma on myös käsillä!

Joo, blogi on vietelly hiljaiseloa ja enpä sanois että olis kovin mielekästä enää viritellä tulia kylmenneelle hiillokselle. Mieluummin katsoo paremman paikan ja ajankohdan joskus myöhemmin. Kyllähän maailman menoa seuratessa aina ajatuksia herää ja kirjotettavaakin löytyy, joten ei tätä kapulaa kaivon pohjallekaan jätetä! (mtäh?)

Avoimuuden nimissä pistän tässä dippatyöni kiinnostuneille luettavaksi. Onhan se kuitenki jo ens torstaista alkaen kenen tahansa luettavissa yliopistomme tiedekirjasto Telluksessa. Työn otsikko muuttui vielä viime metreillä kuvaavammaksi, valvojan ehdotuksesta.

Olkaa hyvät: Feasibility of Service Architectures for Digital Home Systems (pdf, ~1.6MB)

Siitä ei saa paljon irti ilman ohjelmistotekniikan pohjatietoja, mutta jos haluaa saada jonkin käsityksen, kannattaa vilkaista suomenkielinen tiivistelmä ja johdantoluvun pari ensimmäistä kappaletta, jossa valotetaan työn motiivia.

Hyvä artikkeli Tietoviikossa, erityisesti ilahdutti loppukaneetti: “[...] tästä lähin kirjoitan nettiin vain omalla nimelläni tai en ollenkaan.” Siitä voitais ottaa mallia me muutkin.

Tietoviikko: Emme tarvitse lisää poliiseja

P.S. Kyllä, tämänkin blogin kirjoittaja esiintyy nimellään, uskaltaa jopa kertoa geologisen sijaintinsa. Liekö tämä jo liian rohkeaa? Ja em. linkkihän löytyy myös tuosta sivupalkista.

Rainlendar on kätevä kalenteri työpöydälle. Se asettuu mukavasti ja näyttää lähimmät tulevat tapahtumat ja tekemättömät asiat. Voihan se olla makuasia, onko tämä sitten mukavaa. Ainakin helpottaa asioiden hoitamista tai niiden tietoista dissaamista Käytän ohjelmaa sekä työkoneella että kotona. Kotona siitä näkyy kätevästi, edelliseen postaukseen viitaten, Kelan tukien maksupäivät, palkkapäivä, laskujen eräpäivät, iltamenot ja muut hoidettavat asiat, ja se toki ilmoittaa niistä ääneen tarpeeksi ajoissa. Töissä Rainlendar synkronoi outlookin kalenterin kanssa, mikä tosin vaatii pro-version käyttöä. En jaksa ainakaan vielä maksaa 15 euroa lisenssistä, joten tyydyn siihen että kaikkien outlookista haettujen tapahtumien edessä lukee [UNREGISTERED]. Muita rajoituksia ei ole, ei edes 30 päivän kokeiluaikaa.

edit: Kalenterin perusversiohan on ilmainen ja mainokseton, ja ainoa ero pro:hon on se, että synkronointi toimii vain iCalendar-tiedostojen, eikä suoraan outlookin kautta.

Aloin jokin aika sitten käyttää Googlen tarjoamaa kalenteripalvelua. Rainlendarin pro-versio mahdollistaa synkronoinnin myös Google Calendarin (gcal) kanssa, mut ainakin työpaikalla on ongelmia, synkronointi ei onnistu oikeista proxy-asetuksista ja tunnuksista huolimatta. Onneksi on GCALDaemon, jonka löysin eilen illalla SourceForgesta. Se osaa synkata gcalin Rainlendarin kanssa, ja tekee sen mukisematta. Käyttöohjeet on todella hyvät yleiseen keskitasoon nähden (ei tarvi päätellä asetuksia lähdekoodia lukemalla) ja daemon on muutenkin monipuolinen. Se on toteutettu Javalla ja pyörii niin Windowsissa, Linuxissa kuin Macissakin. Sillä voi synkata gcalin myös Macin iCaliin ja muutamaan muuhun suosittuun kalenterisoftaan ja Windowsissa sen voi asentaa käyttöjärjestelmän palveluksi, joka käynnistyy automaattisesti tausta-ajoon. Itseasiassa sillä voi gcalin lisäksi synkata gmailin osoitekirjan omaan osoitekirjaan, ja minkä tahansa RSS/ATOM-feedin omaan kalenteriin. Vaikkapa kaverisi gcal-feedin tai uutisfeedin, ihan miten haluat. Sen voi myös pistää tarkkailemaan GMailiasi ja ilmoittamaan uusista viesteistä suoraan työpöydällä. Ylläoleva screenshot on omasta kalenteristani ja näyttää gcalista haetut tapahtumat keltaisella varjostuksella.

GCALDaemonin mukana tulee kohtuullisen selkeä käyttöliittymä, jolla synkkausasetukset voi määritellä. Toisaalta se on helppoa myös suoraan selkeitä tekstitiedostoja räpläämällä, käyttöohjetta seuraten. Jos käyttöliittymän avulla ei onnistu laittamaan asetuksia oikein, suosittelen rohkeasti käymään käsiksi suoraan tekstitiedostoihin.

Jahas, jahas. (legendaarinen kommentti videolta, joka kuvattiin sysmänkeikalla.)

Nimittäin, siitähän on tasan 8 viikkoa ku oon viimeksi tänne mitään kirjottanu. Kaikesta huolimatta dippatyö on edenny, jonki verran. Mut paljon on vielä tekemistä ja lokakuun loppuun mennessä ei teksti oo valmis. Tehtiin ohjaajan kanssa rakenteeseen muutoksia, jonka myötä työ on jälleen kertaluokkaa järkevämpi, ja nimenomaan insinöörilähtöisempi. Muodostan rautalankamallin siitä, mitä palveluarkkitehtuuri oikein on ja analysoin OSGia, SCA:ta ja muita tämän mallin lävitse. Aiempi lähtökohta oli erilaiset käsitteet, joilla arkkitehtuurien ominaisuuksia voi kuvata, käsitteiden määritteleminen ja analysointi niiden pohjalta. Oli aika vaikea tarttua sellaiseen, kun syvällinen tuntemus niistä käsitteistä puuttuu, ja sellasen näkemyksen muodostaminen vaatis aika pitkää tutkimustaustaa.

Nyt tärkeimpänä työn alla on siis palveluarkkitehtuurin määritteleminen. Hahmottelen mallia piirtämällä kuvaajia vähän eri näkökulmista ja kirjoitan kuvat sitten auki.

(Varoitus: seuraava teksti sisältää vuodatusta.)

Toiselta saralta, Kelan riemastuttavia tapauksia. Muutettiin lokakuun alusta uuteen kotiin (ollaan oltu tosi tyytyväisiä!). Aiempaan asuntoon ei saatu enää toukokuusta alkaen asumistukea, ku lähin töihin ja tulot nousi, mut tähän uuteen saadaan koska tää on valmistunu 2007 (päästiin siis korkkaamaan) (siis asunto). Aiempi oli 1983, ja valmistumisvuosi vaikuttaa yleisen asumistuen määrään. Meillehän syntyi sitten 24.5. Aukusti, ja luonnollisesti perheen koko vaikuttaa tuen määrään. Kävin sillon tarkistamassa Kelan nettilaskurilla, saadaanko sen myötä uudestaan asumistukea. Laskuri ilmotti annetuilla tiedoilla, että 0 euroa, tyhjä arpa. Ei olis kannattanu, ainakaan käyttää laskuria. Aukusti on kyllä muuten vastannut kaikkia odotuksia huolettomasta ja iloisesta vauvasta, ei se hänestä ole yhtään kiinni.

Nyt uuteen asuntoon saatiin siis tukipäätös ja aivan merkittävä summa saadaankin – vuokrasta jää nyt vähemmän maksettavaa ku edellisestä kämpästä, vaikka tää on isompi, uudempi ja parempi! Kohta tuli Kelasta kirje, että päätös on virheellinen ja vaatii oikaisua. Ei tämä mittään, meidän eduksi vain, koska päätös oli jostain kumman syystä annettu virheellisesti vanhan asunnon tiedoilla. Ja kun nykyinen on isompi ja uudempi, niin saadaan selvästi enemmän tukea korjauksen myötä. Ilman muuta raksi ruutuun: Suostun päätöksen oikaisuun esittämällänne tavalla. Uusi vuokrasopimus liitteeksi ja postiin vain.

Muistat varmaan sen lapsuuden leikin, jossa leikkijä etsi huoneesta piilotettuja karkkeja sillä perusteella, että muut tiesivät piilopaikan ja ohjasivat: “kylmää, kylmää, nyt lämpenee, kuumaa, polttaa-polttaa-polttaa!”. Etkö? Vähän sama ilmiö tapahtu mun aivoissa kun tajusin mitä tuo virheellinen päätös noin sivuseikkana (saako linkittää jo?) toi esille. Siis virheellinen päätös annettiin vanhan asunnon tietojen perusteella. Sehän tarkottaa, et meillä olis ollu oikeus asumistukeen jo vanhassa asunnossa. Ilmeisesti vain ja ainoastaan uuden perheenjäsenen myötä, koska sitä ennen tuki oli lakkautettu. Kelan laskuri kuitenki kertoi tylyn arvion tuen määrästä: 0 euroa. Ajattelin sillon, että turha laittaa hakemusta, jos sieltä kymppi tai pari laskurista huolimatta tuliskin. Että ei siinä voi satojen eurojen heittoa olla todelliseen tukipäätökseen. Näköjään voi.

Syyskuulta voidaan vielä saada tuki takautuvasti, mut kesä-heinä-elokuussa jäi sosiaaliturvalain meille oikeuttamat tuet saamatta, harhaanjohtavan arviolaskurin johdosta. Eikai tuo laskuri netissä huvikseen ole. Jos laskuri antaa sulle arvioksi 0 euroa, niin lähetkö siitä huolimatta täyttelemään niitä “yksinkertaisia ja selkeitä” lomakkeita, vastaamaan lisäpyyntöselvityksiin ja kakkuna kerman päällä odottamaan tukipäätöstä pahimmillaan kuukausia? (nimim. valitus isyysrahapäätöksestä on sisällä, arvioitu käsittelyaika ~6kk)

Pitkästä virsi lyhyt kaunis. Ongelma on siis siinä, mikä on tuon Kelan nettilaskurin merkitys ja kenellä siitä on vastuu? Kesä selvittiin hengissä ilman asumistukeakin, mut muutama luottokorttiosto ja sitä seuraava kituutus seuraavassa kuussa ois saattanu jäädä tekemättä ja kokematta. Nyyh, vaadin oikeutta.

Oulun yliopistossa opetuksen taso ei sentään ole aivan näin huono:

Privately Public – Worse Than Failure

Harvakseltaan on tullut vastaan niitä opettajia, jotka eivät oikeasti tienneet opettamastaan asiasta. Paljon enemmän niitä, joilla tietopuoli on täysin kohdallaan, mutta opetustaidot lapsen kengissä. Opettamisen taitoa voi oppia.

Myös oppimisen taitoa voi oppia, prohvessorimme Mika bloggasi äsken aiheesta: Opiskelumenetelmät kuntoon.

Olen samaa mieltä siitä, että oppiminen on opiskelijan vastuulla. Turha syyttää huonoa opettajaa. Mutta hyvän opettajan merkitystä ei kannata aliarvioida huonosti motivoituneiden oppilaiden innostamisessa. Erityisesti ruotsin opiskelussa tuntuu löytyvän monennäköistä asennevammaa suomalaisten keskuudessa. Huonoa motivaatiota perustellaan erinäisillä syillä, ehkä enimmäkseen sillä, että ruotsin kieltä ei tarvitse. Itselläni oli hyvät ja innostavat ruotsinopettajat sekä yläasteella että erityisesti lukiossa, millä oli ratkaiseva merkitys omaan innostukseeni. Se johti myös hyviin tuloksiin, joita en olisi todennäköisesti saavuttanut ilman hyviä opettajia.

Opetuksen ja opettajien laatuun kannattaa kyllä panostaa. Kaikenlaisia opetuksen laadun kehittämishankkeita tuntuu löytyvän yliopistostakin, mutta ne eivät näy kovin vahvasti käytännön opetustyössä. Harvaan luennoijaan on tarttunut tekemisen meininki. Luennot käydään sananmukaisesti vetämässä pois alta – joskus on opiskelijana sellainen tunne, että tuokin tuli opettamaan pakon edessä; ylevien ajatusten sijaan olikin lounastunti mielessä. Kurssien vetäjät harvoin asettavat selkeitä oppimistavoitteita, jotka käydään alussa läpi ja joiden mukaan eteneminen jatkuvasti tiedostetaan. Välikokeiden järjestäminen ovat hyvä askel tähän suuntaan, mutta eivät vielä yksinään ratkaise ongelmaa. Olli Silvenin käyttämä viikkotentti-malli Digitaaliset suodattimet -kurssilla on jo melko toimiva.

Luennointi on ollut usein sitä, että täyteen kirjoitettuja kalvoja luetaan suoraan, herättämättä yhtään mielenkiintoa aiheeseen. Vielä pahempi on tietysti, jos kalvot on melkein tyhjiä ja luennoija lukee edelleen suoraan niistä. Tämä heijastaa sitä, miten paljon luennoija todella arvostaa yleisöään ja omaa työtään. Mistä tällainen asenne opetusta kohtaan johtuu? Parhaat luennot, joilla olen istunut, ovat poikkeuksetta niitä, joilla yleisö ja luennoijat keskustelevat aiheesta. Luennoijan tehtävä on pitää yleisö aktiivisena, esittää sellaisia väittämiä, jotka nostattavat keskustelun pintaan. Varsinkin suomalaisyleisölle tämä on hankalaa, mutta ei lainkaan mahdotonta. Yleisö ehkä syttyy hitaasti, mutta kun keskustelu pääsee vauhtiin, turhat pidättelyt karisevat ja uusia oivalluksia syntyy. Parhaat oivallukset opiskeluaikanani olenkin saanut keskustelevilla luennoilla. Keskustelua voi herättää monella tavalla, esimerkiksi esittämällä karkean populistisia väittämiä tai kysymyksiä.

Itselleni on siunaus, että ohjelmointi, joka on monen tietotekniikkaa opiskelevan kompastuskivi, kiinnostaa ihan henk.koht., eikä Ohjelmoinnin perusteet tuottanut ongelmaa. Mulla oli mahdollisuus suorittaa se jo lukioaikana Helsingin yliopistossa, Arto Wiklan vetämillä kursseilla. Sen mitä olen Oulussa törmännyt ohjelmoinnin perusopetukseen, olen monille huokaillut, että kaikkien pitäisi päästä peruskurssilla Wiklan oppiin. Arton luennoilla jos ei opi, niin sitten ei missään.

edit: Tässä vielä ansaittua kunniaa Wiklalle: Magister Bonus -palkinto

Kesäloma on vietetty ja tuli kyllä tarpeeseen! Riippumatossa loikoileminen tekemättä mitään (kakkavaipatkin kuulema vaihtuu itekseen ku tarpeeksi kauan odottaa) on todellista lomaa. Samoin lettujen paistaminen isolla ystäväjoukolla ja halkojen hakkaaminen kuumana kesäpäivänä. Sitä vastoin Sellossa ja vastaavissa kauppakeskuksissa kiertäminen on tuskaa, joka on vain kestettävä, jotta loma sujuu loppuun asti sopuisissa tunnelmissa.

Asiaan. Ennen lomallelähtöä sain väännettyä viimeiset koulutehtäväni (jos yhen bumerangin korjausta ei lasketa…), eli 2 esseetä vapaasta aiheesta. Minulla oli kunnia olla opettajani viimeinen oppilas ennen eläkkeelle jäämistä.

Sen lisäksi että lomalla tuli läiskittyä kärpäsiä ja vähän muitakin ötökkiä, tässä löin nyt aiemmin luvatut kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Toinen esseistä oli aiheesta dippatyöpaikan hakeminen ja kirjoitin sen julkaistavaksi mun koulutusohjelman vuosilehdessä Ampparissa. Seuratkaa silmä kovana, sillä uusin painos ilmestyy tuolle sivulle lähiviikkoina… Tässä kuitenkin sneak peek malttamattomille – esseeni lyhentämättömänä ja kaunistelemattomana kaiken kansan luettavaksi. Se on kirjotettu nimenomaan Oulussa infoa opiskeleville, joten kaikki asiat ei ehkä muille aukea. Mutta siitä voi löytää yleishyödyllisiä ajatuksia työnhakuun liittyen.

Iso D ja työnetsimisen ihanuus

Miten kuvailisin loman tunnelmia? Pieni kuvakollaasi kertoo hiukan:

(klikkaa suuremmaksi)

 Kuvat olen ottanu Canon Powershot G6:lla ja kollaasin tehnyt Picasalla.

Dippablogi on kärsinyt inflaatiosta. Alkuperänen tarkotus jopa päiväkirjamaisesta seurantavälineestä ei oikein täytä enää tarkoitustaan. En tiedä kuinka moni tätä käy lukemassa (saahan tuolta toki tilastoja kaiveltua), mutta kun tietää että tätä lukee joku muukin, tulee kuvioihin julkaisukynnys. Mitä tahansa, varsinkaan huonoja kuulumisia dippatyön etenemisestä ei viitsi kirjoittaa.

Mietin loman jälkeen, voisinko lisäillä tänne vaikkapa pieniä pätkiä dippatyöstä sitä mukaa kun se edistyy. Lähinnä tekniikoiden esittelyjä tai käsitteiden avaamista. Ja tuo Kehityskelpoisesta napattu idea tilanneraportista, jossa kerron statistiikan avulla dippatyön etenemistä.

Nyt lähen kuluttamaan parin viikon lomalle loput isyysvapaista. Pakataan perhe autoon ja lähetään ajelee kohti Etelä-Suomea. Siellä on tarkotus viipyä koko loma-aika. Toivotaan aurinkoista elokuuta! Nyt toimistolla on (mukavan) hiljaista, kun suurin osa on vielä lomilla. Palatessa täällä on varmaan melkoinen vilske, joten siinä on sitten hyvä tilaisuus tartuttaa tekemisen meininki itseensäkin ja pistää dippatyön kirjoitus kuosiinsa!

Douglas C. Schmidt on kirjottanu lyhyen johdannon suunnittelumallien (design pattern) maailmaan. Siinä on hyvä analogia, suoraan lainaten:

Becoming a Chess Master:

• First learn the rules
  • e.g., names of pieces, legal movements, chess board geometry and orientation, etc.

• Then learn the principles
  • e.g., relative value of certain pieces, strategic value of center squares, power of a threat, etc.

• However, to become a master of chess, one must study the games of other masters
  • These games contain patterns that must be understood, memorized, and applied repeatedly

• There are hundreds of these patterns

Becoming a Software Design Master

• First learn the rules
  • e.g., the algorithms, data structures and languages of software

• Then learn the principles
  • e.g., structured programming, modular programming, object oriented programming, generic programming, etc.

• However, to become a master of software design, one must study the designs of other masters
  • These designs contain patterns that must be understood, memorized, and applied repeatedly

• There are hundreds of these patterns

Douglas C. Schmidt: Introduction to Design Patterns

Viikon loma on siis lusittu ja niin hyvin pääs irti työ- ja opiskeluasioista että on kestäny vähän aikaa sopeutua työntekoon Tavoitteet heinäkuulle ja siitä eteenpäin on kyllä melko selkeät, että ei muuta ku tarttuu työhön ja tekee sen valmiiksi. Vähän piiskaa pitäis jostain saada että unohtaisi ulkona paistavan auringon ja lämpömittarin joka näyttää Oulussakin 25′C varjossa vain kerran kesällä… Heinäkuun lopun ensimmäistä deadlineä ja siitä alkavaa kahden viikon jatkoa isyyslomalle voi pitää hyvänä motivaattorina.

Kirjassa Software Architecture: Perspectives on an Emerging Discipline (Mary Shaw & David Garlan) on hyvä määritelmä käsitteelle software engineering:

Yleviä ajatuksia – ei ihan joka päivä mielessä! Mutta sillon tällön hyvä nostaa esiin.